ja ihanaa oli. Viimeksi taisin käydä lokakuussa ja silloin haikealla mielellä ja ajtuksissa etten koskaan sinne palaa. Nyt on toisin. Olin todella tyytyväinen  vaikka talo oli kylmä ja lähes tyhjä. Vain muutama vahingossa jäänyt huonekalu oli yksinään siellä täällä huoneissa. Kerättiin ne yhteen ja saatiin makuuhuoneeseen ja keittiöön hätä kalustus.

Mies oli mukana ja aloitettiin vähän remonttia. Saunottiin ja juteltiin. Onneksi kaikki sujui hyvin eikä tullut riitaakaan asioista. Kokosin itselleni sängyn ja näpit on vieläkin kipeinä kuuskulmio avaimen väännöstä! Vanhan makuuhuoneen yöpöydät olivat jääneet sinne ja tarkoitus oli ne hävittää. Nyt sitten tulin toisiin ajatuksiin, koska niitä huonekaluja todella tarvitaan. Käänsin yöpöytien pöytätason ympäri ja mies ruuvasi ne takaisin nurinpäin ja minä maalasin ne valkoisiksi. Sain melkein uudet yöpöydät uuteen makuuhuoneeseeni ja pienellä rahalla.

Itse maalasin vähän takkaa ja Mies sai olohuoneen seinät kertaalleen maalattua. Olkkarista tulee uusi ruokahuoneeni ja suunnittelen sinne jo uusia verhoja. Paljoa ei ennätetty viikonloppuna hommia tekemään kun piti jo kiiruhtaa takaisin kaupunkiin tämän linja-autolakon vuoksi niin aikaisin. Onneksi näitä viikonloppuja tulee ja en meinaa minkäänlaista stressiä tästä remonttihommasta ottaa. Olen iloinen että Mieheni viitsii minua auttaa maalaushommissa ja kaapistojen siirrossa. kaiken kuluneen vuoden jälkeen luulisi ettei hänellä olisi mitään haluja minua auttaa. Saan olla tyytyväinen ihminen.

Nyt rupean lepäilemään ja suunnittelemaan talon remonttia ja illasta näen Miesystävän. Sekin suhde jatkuu eikä siinä mitään sen kummoisempaa muutosta ole tapahtunut. Olen yhä toinen nainen. Luultavasti tulen aina olemaankin, vaikka välillä tosin haaveilen saavani pitää Miesystävän kokonaan omanani. Sellaista rakastuneen naisen toivemaailmaa. Haaveita kyllä olla pitää, mutta että tämmöisiä....