vaikka pakkasta onkin ollut ihan reilusti. Meinasi nenä ja näpit jäätyä kun tulin lenkiltä. On taas lenkit jääneet väliin kylmyyden takia, mutta pakko oli tänään tehdä kun tuo paino on alkanut nousta. Osasyynä on mielipidelääkkeet ja niiden aiheuttama neste sekä karmea naminhimo. Ei mene iltaakaan ettenkö söisi isoa suklaalevyä tai patukkaa. Tänään taas päätin ryhdistäytyä ja siksipä kävelin kaupungista kotiin, noin 2km vaikka ilma olikin tosi kylmä.

Kävin ostoksilla ja katselin ihania uusia vaatteita ja sitten itseäni. Järkytys ja hatutus oli sitten kova. Ostin kuitenkin itselleni ihanan ruskeasävyisen paitiksen. vähän samantyylinen minulla oli vuonna 74 kun odotin vanhinta tytärtäni. Samanlaisen paidan ostin sitten nuoremmalle tytölle ja samaa kokoa kuin itselleni (L)

Tytär sai sinisävyisen ja hänen pömppämasunsa mahtuu paitaan kunnolla. Ostelin myös  muutamia pöytätabletteja ja upean lilan kaitaliinan. Olen nimittäin saanut vihdoinkin keittiön pöydän ja tuolit ja oli kiva saada uudet siistit tabletit ja se kaitaliina pöydälle ja lipaston päälle. Pöytä näyttää nyt niin siistiltä ja uudelta etten tiedä raaskiiko siinä pahemmin mitään muuta tehdä kun varovasti syödä. Alunperin ajattelin ruveta siinä myöskin vähän askartelemaankin. Täytyy hankkia kunnon tuhti kerniliina askartelua varten pöydälle.

Katselin Alastalon lasitöitä ja ne on todella kauniita. Pidin varsinkin tästä viimeisestä kauniista tulppaanista sipulimaisen sisuksen keskellä. Se oli niin rauhallinen ja seesteisen näköinen työ. Harmittaa hieman että jouduin oman lasiuunin viemää talteen vintille kun tuli se pöytä ja lipasto tilalle. Ehkäpä joskus saan hankittua lisää tilaa ja uuni saa taas oman paikan. Siihen asti on koetettava harrastaa jotain muuta kun lasitöitä. Mikäli huomenna on kaunis ilma menen ottamaan muutaman valokuvan. En ole valokuviakaan aikoihin ottanut. tai olen ottanut mutta kuvat ovat yhä kameran kortilla. Pitäisi nekin sieltä ladata koneelle. Ajattelin vain ottaa kortin täyteen mutta siihen mahtuu niin paljon kuvia että sitten on täysi työ lajitella kuvia oikeisiin kansioihin.

Olo on ollut aika masentunut, lääkkeistä huolimatta. Alan varmaankin vasta nyt huomamaan etten enää pääse asumaan maalle sinne vanhaan kotiin ja se talo on todella myynnissä. Olen vähän ajatellut muuttavani sinne takaisin, mutta yksin sen talon pitäminen olisi ihan hullua puuhaa ja aivan liian kallista. sitäpaitsi tulisi taas ne kamalan pitkät työmatkat! Nyt on muutama kadunväli matkaa töihin ja ajassa se vie vajaat 10 minuuttia ja saa kävellä ihan rauhassa. ennen meni linja-automatkoihin yhteen suuntaan 1t25min ja lisäksi odettelu pysäkillä.

Se kevään tulo sinne maalle minua ajaa. Ja ne ihanat puutarhahommat ja kukkapenkit. Toivottavasti järki vie voiton mokomista paluuhaaveista ja opin elämään täällä kaupungissa. Ainakin asunto on hiljalleen muotoutumassa kodiksi!