Tässä vain istun ja odottelen oikeaa kellonaikaa, että pääsen soittamaan lääkärilleni. Olen käynyt lääkärin kehoituksesta työpaikka psykologin ja psykiatrin puheilla tämän pitkään jatkuneen masennuksen ja unettomuuden vuoksi. Nyt pitäisi saada omalta lääkäriltä sitten aika keskusteluun. Sairaslomaakin tuli taas lisää. Uuden lääkityksen vuoksi ja että saisin asiani kuntoon olen lomalla vielä tammikuun puoleen väliin.

Toivoisin jo oikeastaan töihinpaluuta. Tämä yksin olo on aika turhauttavaa. Kaikenlisäksi kun tiedän mistä masennuskin johtuu ja se oma diagnoosini oli aivan sama kun lääkärin: liian paljon muutoksia liian nopeaan tahtiin. Muutot ja yksineläminen, sekava yhdessäolo ja ero Miehestä. Kaikki riippuu kaikesta. Nyt sain , toivottavasti oikean mieliala lääkkeen. Aikaisempi valvotti niin kovasti ja kun muutenkin nukun huonosti se oli aivan väärä lääkekokeilu. Nyt aloitan joulun jälkeen iltaisinotettavan mieliala lääkkeen jonka pitäisi vsyttää niin etten tarvitsisi nukahtamispilleritäkään enää. Toivottavasti se tehoaa. Jostain syystä kammoksun niitä nukahtamispillereitä....

Uudella mieliala lääkkeellä on vain taipumus lihottaa. Toivottavasti en liho ihan mahdottomasti. Lääkärin kanssa sovimme kolmen kolon lihomisrajasta. sitten voidaan miettiä jotain muuta.  Ja jossain vaiheessahan se lääkityskin pitää lopettaa. Siitä ei jatkossa ole mitään hyötyä. itse ne asiat pitää päässään selvittää. Jotenkin vain en ole päässyt selkeyttämään oloani ja ajatuksiani. Olen vielä liikaa riippuvainen Miehestäni. Miesystävänkään kanssa suhteesta tuskin koskaan tulee tämän kummoisempaa. Pitäisi vain ajatukset ja pää saada tajuamaan että olen nyt miehestäni erillään asuva keski-ikäinen nainen. Ja minulla on vielä vaikka mitä ihania mahdollisuuksia elämässäni. Voin elää kuten itse haluan ja harrastaa melkein mitä haluan ja milloin vain. Ja ehkä se uusi Rakkauskin joskus ilmaantuu....

Mietin vain liikaa sitä mitä olen menettämässä ja mitä jäi joskus tekemättä. Ihan hullua. Itse nämäkin päätökset olen tehnyt. Mieli vain ei pysy ihan tekemisien perässä ja ikävä ja haikeus vielä ovat niin pinnalla. Toivottavasti tästä vähän reipastun ja löydän uusia ystäviä täältä kaupungista ja keksin jonkun mukavan harrastuksen missä tavata uusia tuttavuuksia.

Tänään menen talvipuutarhaan katselemaan kasveja. Siellä on jotain valkoisia joulukukkia esillä ja valkoinen on mielestäni rauhoittava väri. Talvipuutarhassa uskon saavani sellaisen mukavan jouluntunnelmankin. Sitä ei vielä ole tullut. Onneksi minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista joulustressiä tänä vuonna. se on ihana tunne.