ja alkaa jo näyttää vähän kodilta. Sopeutuminen vain tuntuu tosi vaikealta. en tiedä mistä se johtuu. Niinkauan kun tavarat on olleet levällään ei ole ollut mitään hätää, mutta nyt meinasi iskeä pieni paniikki. Tuntuu niin oudolta olla yksin. Mies on ollut laittelemassa minulle hyllyjä ja pesukonetta ja muutenkin auttanut todella paljon. Ilman häntä en olisi tästä rytäkästä selvinnyt. Nyt on sitten outoa kun hän lähti omaan kotiinsa ja minä jäin tänne.

Outoa huomata olevansa yksinäinen kun olen ollut jo yli puoli vuotta yksin siinä pikkuasunnossa. Toivottavasti kotiudun pian! Huomenna menen Miehen luo kylään ja syödään siellä sitten lounas. Käymme varmaan Hallissa ostoksilla ja sitten taidan kävellä kotiin. Ulkona en ole pahemmin ennättänyt käydä muuta kuin roskiksella ja kaupassa. Nyt on pakko aloittaa taas se säännöllinen lenkillä käyminen.

Sunnuntaina menen katselemaan kun Miesystävä pelaa ja toivottavasti saan siitä taas liikuntakimmokkeen. Minulla on uimahalli aivan tässä parinsadan metrin päässä ja sinne pitäisi saada myös lähdettyä. Olen tosi haka keksimään syitä miksi en voi lähteä liikkumaan, uimaan  tai sauvakävelylenkille. Nyt kun aivoni saisivat sellaisen kimmokkeen että keksisin tosi hyvän syyn lähteä liikkeelle niin hyvä olisi. Ihottumakin on parantunut aika hyvin joten uimaankin voisi jo mennä.

Tänä iltana koetan vähän jaksaa kutoa ja aloittaa uutta kirjaa. Sain tyttäreltä lainaan jonkun naisten neliosaisen kirjasarjan. Jotain romanttista löpinää, mutta todella helppoa luettavaa. En ole vielä löytänyt tämän paikan lähikirjastoa, mutta kenties sekin pian löytyy kun nyt alkaa olla jo aikaa käydä katselemassa lähimaastoja ja tutustua paikkoihin.

Nyt pitäisi keitellä vähän teevettä ja syödä kunnon ruisleipä...