Likainen, tarpeeton ja märkä. Koko viikonloppu on mennyt vanhoja tavaroita kaivellessa ja mennyttä märehtimällä. Tavarat tuo muistoja mieleen ja kaikkea ei halua muistella. Kahdestaan kun ollaan miehen kanssa tässä nyt oltu ja koetetaan pistää tätä elämäämme järjestykseen niin monia juttuja tulee esiin.

Olen ollut aika masentunut ja varsinkin iltaisin on itku tullut silmään. Niin turhauttavalta tuntuu olleen viimeiset vuodet. Haluaisin pistää kaikki tavarat roskiin ja aloittaa ihan alusta, mutta rohkeus ei riitä. Tiedän katuvani sellaista tekoa sitten heti seuraavina päivinä.  Tuntuu että kaikki aikaisemmat harrastuksetkin olisi syytä heittää roskiin ja unohtaa mitä olen joskus tehnyt posliininmaalauksessa ja nukenteoissakin. Nyt sitten kiltisti vain pakkasin kaikki  ja päätin tehdä seuraavan inventaarion muuttokamoja purkaessani. Silloin katson tarvitsenko tosiaan näitä muistoja kokreettisesti vai hävitänkö kaikki.

Mies on on ollut tosi kiltti ja ymmärtäväinen. Ilman häntä en tiedä mitä olisin tehnyt,kun masennuskin on ollut niin paha.  Sain tilattua sen työpaikkapsykologin vihdoinkin. Lääkärin kanssa on juteltava kun sain näitä mielialapillereitä ja minusta ne ei oikein sovi minulle. Olen entistä masentuneempi ja tosi väsynyt henkisesti, olo on huonompi kun aikaisemmin.

Menisipä tämä muutto nyt nopeasti niin se selkeyttäisi asioita ainakin omalta osaltaan. Talokin saisi mennä sukkelasti kaupaksi ettei tarvitsisi siinä enää roikkua. Mieskin on niin kyllästynyt asumaan täällä että toivoo pääsevänsä pian kaupunkiin!

VIherhuoneessani kukkii kailkki lehtikaktukset tosi kauniisti ja pari pientä opuntiaa tekee jälleen nuppuja. Flamingonkukassa on punaiset kauniit kukat ja rahapuuni kukkii nyt ensi kertaa! Viherhuoneesta luopuminen minua nyt eniten harmittaa. Sisäkasvit on nyt niin upean näköisiä. Toivottavasti ne kestävät siirron eikä muuton aikana ole kova pakkanen...

Miesystävästä ei ollut kuulunut moneen päivään mitään. Tänään sitten itse soittelin ja jäi vähän halju olo. Pelottaa että tämäkin suhde alkaa vedellä viimeisiään. En tiedä onko se vain minun omaa mielikuvitustani vai mitenkä se nyt niin huonolta tuntuu. Täytyy jättää nyt tämä suhde vähäksi aikaa jäähylle eikä ehdointahdoin tuppautua Miesystävän niskoille. Tässäkö se nyt oli ja on; itku pitkästä ilosta????