Ensimmäisen kerran vuosiin kaupungissa. Täällä lumisadekin näyttää erilaiselta kun maalla. Johtuu kaupungin valoista. Ei välttämättä kauniimpaa, mutta on kuitenkin erilaista.

Samanlainen ilma on ollut silloin kun olemme muuttaneet maalle, kuusitoista vuotta sitten. Ja samoihin aikoihin muutettiinkin kun nyt.

Sain kaikki  tavarani pakattua ja vähän haikealta tuntui oman talon pihalta tänään lähteä. Tuli karheus kurkkuun mutta en ruvennut itkemään. Taloa ei niinkään taida tulla ikävä, mutta pihaa kylläkin. Tiedän että tulen kaipaamaan taloakin myöhemmin, varsinkin viherhuonetta....Istuin siellä torstaina pimeässä saunan jälkeen ja ajattelin haikeana kaikkia kasveja joita olisin voinut siellä vielä kasvattaa. Se oli viimeinen kerta kun siellä istuin. Toivottavasti joku muu nauttii siellä olostaan yhtäpaljon kun minä.

Ensi torstaina sitten on avainten luovutus ja viikon kuluttua saan tavarat uuteen kotiin. En oikein vielä osaa suhtautua siihen asiaan kunnolla. Kaikki on vielä epävarmaa ja  niin hämmentävää. Toivon alkavani viihtymään siellä, sillä pakkohan se on sopeutua. En ihan arvannut asiiden kääntyvän tämmöisiksi kun ensimmäisen kerran tänne vuodatus palstalle tulin kirjoittelemaan. Onneksi kukaan ei osaa näin tarkasti elämäänsä suunnitella ja arvata. Olisin ehkä miettinyt enemmän ja tsempannut enemmän, tai en tiedä. Nämä ratkaisut nyt tuli tehtyä ja ainakaan nyt en kadu mitään tekemiäni päätöksiä. Olisi ehkä vain pitänyt olla rohkeutta kohdata asiat ja ongelmat aikaisemmin niin päätöksetkin olisi olleet ennättäneet olla harkinnassa jo kauemmin.  No, turha tässä on enää mitään itkeä. Tehty mikä tehty.

Nyt meinaan sammuttaa valot ja juoda muutaman lasin valkoviiniä ja viettää yksinäistä pikkujoulua!