Viime yökin oli aika kylmä ja pistin patterin lujemmalle joten talvi on sitten tuloillaan. Viime myrsky pudotti viimeisetkin lehdet tästä tienvarren puista ja auringonlaskut näkyvät enää juuri ja juuri korkeiden kerrostalojen takaa.

Vielä muutama viikko tässä asunnossa ja sitten on muutto edessä. Odotan sitä tällä hetkellä tosi innostuneena vaikka samalla olo on haikea ja pelokas. Kaikenlaiset ajatukset kulkevat mielessä ja tulee esille erilaisia juttuja. Olisi pitänyt tehdä näin tai noin, että oltaisiin voitu jatkaa elämää yhdessä jne....      

Tuntuu kuitenkin helpottavalta että on tullut tehtyä tämä ratkaisu. Kaipaan niin sitä omaa elämää ja tiedän Miehenikin sitä kaipaavan. Hän on aika väsynyt ja kovilla. Hyvä päästä elämään omillaan ja ihan omilla ehdoillaan. Tuntuu että meille tämä ratkaisu oli oikea. Ei ehkä kaikkien sukulaisten mieleen, mutta pääasia on että itse olemme ratkaisuun tyytyväisiä. Lapsetkin ovat tottuneet jo ajatukseen eikä se heidän mielestään niin kamalalta enää vaikuta. Heilläkin kun jo on omat elämänsä ja aika menee omissa touhuissaaan.

Kävin ottamassa valokuvan uuden asuintalon seinästä! Avaimet asuntoon saan vasta joulukuun ensimäinen päivä ja sitten pääseekin jo heti muuttamaan. Mielessäni jo järjestelen  huonekaluja ja mietin pääni puhki kuinka tosiaan voin mahtua pieneen kaksioon? Pakko mahtua ja pistää vain reilusti turhat tavarat vaihtoon.

Tämän päivän yritän olla ajattelematta muuttoa. Menen Miesystävän kanssa jonnekin ulos syömään ja saadaan jutella muistakin asioista kuin vain tästä muutosta. Esimerkiksi meistä!

Luin äsken Alastalon plogia ja olen hengessä mukana hänen surussaan. Ajan mukana suru väistyy ja ne monet hyvät ja mukavat asiat isän kanssa tulevat mieleen. Jaksamista vain heidän perheelleen.