Eli viimeiset kolme päivää olen raivonnut, kiukutellut ja sen jälkeen itkenyt. Mies ei sitten uskaltanut lähteä kokeilemaan yhteiselämää pääkaupungissa kanssani ja perui sen ison asunnon kanssani. Herätys oli minulle aika ankea muutama aamu sitten, en edes päivää muista, olen niin sekaisin vieläkin. Yhtäkkiä ilman minkäänlaista keskustelua hän vain ilmoitti näin.

Olinhan se minäkin sitä epäröinyt, mutta kuitenkin oletin että siitä olisi edes keskusteltu. Talo jokatapauksessa on nyt myynnissä. Minä asun toistaiseksi tässä pienessä yksiössä joulukuun alkuun ja muutan sitten kaksioon siihen samaan rappuun mihin meillä oli tarkoitus yhdessä mennä. Olen asunnon jo itselleni varannut ja nyt käyn sitä vielä sunnuntaina kurkkaamassa. Otan vähän mittoja ja mietiskelen mitä voin tuoda vanhasta asunnostamme sinne huonekaluja . Luultavasti ensiviikolla saan jo vuokrapaperit tehtyä ja sitten alkaa vain se pitkä odotus.

Olen henkisesti aivan loppu. Viimeyönä olin siellä maalla ja siivosin omaa työhuonettani ja itkin ja raivosin . Tuntui että koko elämä meni kerralla palasiksi. Yöllä en saanut nukuttua 2,5 unipilleristä huolimatta kun kolme tuntia. Pakkasin kimpsuni ja tulin tänne ensimmäisellä linja-autolla ja otin vielä puolikkaan unipillerin ja sain nukuttua neljä tuntia. Pää on aivan sekaisin.

Kyllähän minä tiesin ja aavistelinkin tämän 30 vuotisen liiton vetelevän loppuaan kohti, mutta luulin sen aina kaatuvan Miesystävään. Näin ei sitten käynytkään , mutta sama tilanne kuitenkin; asutaan erillään. Luulen että olisi nyt viisasta pistää ne asumiseropaperit vireille, kun vain tietäisin voiko senkin tehdä netissä ja jaksaisin sen hoitaa. Tuntuu niin tosi rankalta.

Rankkaa se on Miehellekin. Mutta en jaksa nyt ajatella häntä. Huomenna mennään kyllä yhdessä laittamaan äidille tauluja ja joitain koukkuja seinälle. En haluaisi lähteä Miehen kanssa, mutta kun äiti on minun äitini. Lapset ovat nyt tietoisia tästäkin asiasta ja suhtautuivat suht rauhallisesti vaikka järkyttyivätkin asiasta. Vanhempi tytär lähetti lohduttavan teksti viestin molemmille.

Olen niin älyttömän väsynyt ja pääni on aivan sekaisin ajatuksista. Maanantaina on mentävä pankkiin keskustelemaan lainan muutoksista ja muista asioista. Pakko mennä vähäksi aikaa nyt lepäämään. Luin äsken vahingossa väärän päivän lehdenkin kun päivät on menneet aivan sekaisin.