Jälleen on yksi päivä kohta takanapäin ja päivä meni jotenkuten. Heräsin puoli kymmenen puhelimen soittoon  ja veljeni kyseli kuinka olen pärjäillyt. En oikein hyvin, mutten oikein huonostikkaan. Illat on vaikeita ja varsinkin se nukkumaan meno hetki. Nukahdan muutenkin huonosti ja nyt eivät enää nukahtamislääkkeetkään auta. Joudun ottamaan joka ilta puolitoista pilleriä ja nukun vain  kolmisen tuntia. Viime yönä heräsin klo 1 ja valvoin kaksi tuntia. Sitten oli pakko ottaa vielä puolikas pilleri, mutta pitkästä aikaa sain nukuttua sitten siihen puoli kymmeneen. Tosin jouduin aamulla heräämään vielä ennen sitä vessaankin.

Huonoja nämä yöt ovat olleet jo pitkän aikaa. sain ne uudet unipillerit, mutta en ole niitä vielä ottanut. Tänä yönä ajattelin kokeilla. Pitäisi edes yksi yö saada kunnolla nukuttua. Kuljen päivät muuten ihan tsombiena ja ajattelen levottomia. Jouduin sen mieliala lääkkeen aloittamaan ja sekin tekee pahaa. Saa minut toistaiseksi entistä masentuneemmaksi ja tekee minulle oksettavan olon ja kovaa päänsärkyä. Toivottavasti nämä oireet helpottavat pian. Pari kertaa olen joutunut kunnolla oksentelemaankin kun niin kurkussa tökkii.

Elämä ei ole tällähetkellä helppoa! Ei kai ole tarkoituskaan olla, mutta näin rankkaa sen en kyllä luullut tässä vaiheessa olevan. Kaikki asiat pyörii päässä ja mieleen tulee mitenkä olisi voinut käydä jos olisin toisin elänyt. Mennyttä vain ei saa takaisin. Enkä edes oikeasti halua saada menneitä takaisin. Tämä on elettyä elämää ja minähän sitä elän parhaillaan omalla tavallani. Mietin kyllä että oliko se hulluutta vai rohkeutta lähteä tässä vaiheessa tekemään tämmöisiä päätöksiä. Kuka tietää. Sen näkee sitten aikanaan. Ainakin olen parhaani yrittänyt.

Tänään käytiin Miehen kanssa poraaamassa muutamia koukkuja äidille ja lämmitettiin sitten pitsa täällä yhdessä. Mies lähti sitten maalle ja minä jäin tänne. Maanantaina on mentävä maalle juttelemaan pankin tädin kanssa ja taidan jäädä muutamaksi päiväksi sinne käymään tavaroita lävitse. Sairaslomaa on vielä viikko ja stressi tekee pahaa verenpaineelle ja pumpulle. Välillä tuleen mieleen että selviänkö tästä edes hengissä vai sanooko sydän stopin ennen aikojaan. Sitten mittailen verenpainetta ja pulssia ja kaikki onkin sillä hetkellä ok. Olo vain on kovin raskas ja osaksi siitä nesteenpoisto lääkkeen pois jättämisestäkin, mutta kai sen psyykkinen puoli siellä painaa liikaa.

Huomenna pitäisi käydä katsomassa sitä uutta asuntoa. Mielessäni koetan siitä jo kotia itselleni rakentaa, mutta ainakaan vielä tunne ei ole hyvä. Tavaroitakin ollaan jo mielessämme jaettu ja niistä joidenkin luopuminen voi olla tosi vaikeaa. Riitaa ei ole tavaroista tullut, onneksi. Meillä vain on ihan liikaa sitä rojua ja niistäkään ei millään raaskisi luopua koska ne on olleet meillä jo niin kauan aikaa. Hyvää kyllä tekisi päästä jostain rojusta todella eroon.

Ostettiin keväällä uudet lipastot ja en ole koskaan niistä oikein pitänyt. Niistä päätettiin nyt sitten luopua ja ne saa nuorempi tytär kunhan saadaan ne vain kuskatuksi jossain vaiheessa keski-suomeen. Loppujen lopuksi vien vain mennessäni sänkyni ja muutamia iän ikuisia 20-30 luvun vanhoja rojuja joita olen perinyt sukulaisilta. Isältä perimäni vanhan keittiökaapin, jota en ole koskaan raaskinut maalata. Nyt päätin vetää siihen uuden valkoisen maalarinvalkoisen värin ja kaapista tulee tosi upea astiakaappi keittiöön. Tähän asti olen säilyttänyt siinä vain käsitöitäni. Isä säilytti työkalujaan!

Näin se elämä vain menee eteenpäin ja ehkä sitä vähitellen alkaa piristyäkin. Ainakin olisi tarkoitus.....