Tajusin vasta äskettäin mitä olen tekemässä. Muuttamassa pääkaupunkiin ja myymässä kotiani! Herran pieksut, minun täytyy olla aivan sekaisin. Rupesin äskettäin melkein pillittämään kun ajattelin oman pihani kasveja ja kaikkea mitä siellä olen tehnyt ja kokenut. Tuli mieleen että kykenenkö tähän ratkaisuun juuri nyt. Tiedän, että jossain vaiheessa tämä ratkaisu on tehtävä, koska matkat on jo niin rasittavia ja Mieskin on jo aika väsynyt niihin talonmiehen hommiin mitä siellä joutuu jatkuvasti tekemään. Ja talo on jokatapauksessa liian suuri kahdelle. Tänään kävi välittäjä arvioimassa ja katsomassa taloa. Huomenna menen itse paikalle ja sitten allekirjoitetaan myyntisopimus. Voi jessus sentään. Olen aivan sekaisin ja päässäni pyörii. Kaikki oli päivällä niin selvää ja labrassa käydessäni otattamassa niitä kaliumkokeita , kävelin sen talon editse mihin muutamme. Katselin tulevan olkkarin ikkunaa ja kävelin sinne sisäpihalle ja seisoskelin siellä. Olen ihan kaistaksi tulossa. Silloin kaikki näytti niin selvältä ja ihanalta ja nyt en tiedä mihin olen joutumassa. En kuitenkaan halua perua tätä asuntoa, koska tunsin sen jotenkin niin vahvasti omaksi uudeksi kodikseni. Äiti soitteli ja puhui yli puoli tuntia puhelimessa! Talon myynnistä ja minun terveydestäni sun muusta. Parempi jättää nyt tältä iltaa tämä vatvominen tähän tai menee viimeisetkin yö unet. Huomenna vain täytyy jutella välittäjän kanssa ja sopia joku realistinen hinta että saadaan talo nopeasti myytyä.