täällä luonnonhelmassa taas pitkästä aikaa. Viimeksi olin täällä kaksi viikkoa sitten ja tämä on sentään virallinen asuinpaikkani ja kotini. Kummasti olen alkanut viihtymään siellä pienessä kaupunkiasunnossa. Välillä tulee mieleen että viihdyn siellä ehkä liiankin hyvin. Syynä varmaan myöskin se että voin kuitenkin aina tulla tänne kun ahtaus alkaa ahdistaa tai seinät kaaatuvat päälle. Onneksi nyt on tällainen mahdollisuuus.

Mukava tänne oli tulla. Ilma on ollut kaunis ja aurinkoinen ja kaikki kukat kukkivat vielä niin kauniisti ja omenapuut ovat punaisinaan omenoista. Joka puolella tuoksuu omenalle! Huomenna siivouksen jälkeen otan omenoita isoon kulhoon kuistille antamaan raikasta tuoksua. Keräsin jo eilenillalla ison kimpun kehäkukkia ja ruiskukkaa keittiön pöydälle maljakkoon. Huomispäivänä teen asetelmia kaikille mahdollisille pöydille!

Vähän pitää kyllä yrittää puristaa tuoremehua nyt viikonlopun aikana pakkaseen. Talven aikana on mukava sitten kaivaa viikonloppuisin omaa omppumehua aamiaispöytään. jospa ennättäisi muutaman pienen piirakankin leipoa, mutta luulen että viikonloppu taas menee niin sukkelaan ohitse. Taidan viettää alkuviikonkin täällä tekemässä kotihommia.

Töistä tullessani olin nälkäinen kun susi. Koko viikon on tehnyt mieli makkaraa ja olen taistellut sitä vastaan. Tänään päätin panna elämän risaseksi ja ostin nakkipaketin, tosin kalkkunanakkeja ja paistoin neljä niistä kananmunan ja PEKONIN kanssa. Karmea annos! Laihduttajan loukku ja kauhistus, mutta ihanan hyvää. Nyt jo hirvittää huomisaamuinen punnitus. Vielä kun täällä on se tosi tarkka digitaalivaaka, joka näyttää melkein kaksi kiloa enemmän kun "lempeä" kaupunkivaakani. Meinaan myös juoda pullon olutta vielä tänään ja huomenna olen varannut lounaan kanssa valkoviiniä. Niin,että mässyksi menee mutta menköön. Pihtaan sitten vähän sunnuntaina ja alkuviikosta.

Jalka on yllättävän hyvin jaksellut. Tosin sitä särkee hiukan tälläkin hetkellä ja keskiviikko iltana se oli todella kipeä. Ajattelin jo että näinköhän taas verisuonet katkeaa ja jalka turpoaan etten aamusta pääse töihin. Onneksi kipu häipyi yön aikana ja sain nukuttuakin tosi hyvin. Kai sitä täyttyy ruveta ajattelemaan sillälailla että näitä särkyjä vain on hiljakseen tulossa ja ne iän myötä lisääntyvät ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Tuntuu vain niin oudolta kun aina olen ollut kunnossa ja terve.

Tämä ihottumakin on taas aika pahana ajoittain. Tulee kutiseva olo ja kun raapii niin se ihottuma ikäänkuin puhkeaa esille. Kaikki ilmaston muutokset kylmästä kuumaan, kuivasta märkään ja eri kangaslaadutkin saavat ihon nykyisin kihelmöimään. Ja kun tekisi mieli raaapia! Yritän sitä tunnetta kyllä hillitä mahdollisimman pitkään, koska sen jälkee kutina on aivan mahdotonta. Tuntuu että sen kanssa välillä tulee hulluksi. Yöksi joudun kyllä aina ottamaan kutinapillerin ja joskus aamulla heti toisen ennen kun kunnolla pääsen töihinkään. Ensi viikolla pitäisi muistaa tilata se ihotautilääkäri. Toivottavasti saan paremmat lääkkeet.

Tänä iltana taidan vähän kutoa sitä vauvan nuttua. Tytär on jo raskauden puolivälissä ja jos näin hitaasti sitä kudon ennättää lapsukainen jo syntyäkin. Tänään tytär soitteli ja kertoi lapsen jo olevan 20cm mittainen. Liikkuminenkin on jo alkanut tuntua ja se on ihanaa! Jospa saisin vielä housutkin kudottua. Jotenkin vain tämä nykyinen lanka tökkii. Olen kutonut samasta langasta jo ainakin parille lapsenlapselleni nutun ja myssyn ja sukat. Se on kyllä hyvä ja pehmeä vauvalanka että siinä mielessä kannattaa siitä kutoa. Paras kai vain ryhtyä hommiin.

Soitin puolenpäivän paikkeille miesystävälle. Minulla oli niin ikävä hänen ääntään että oli kertakaikkiaan pakko pirauttaa. En useinkaan itse soita hänelle,mutta nyt oli pakko. Ikävä iski niin kovaksi. Tämän viikon tapaamiset on menneet kaikki mönkään ja itse sitten eilen lähdin tänne maalle. Pakko vain odotella ensiviikkoon ja jutella puhelimessa pahimmat ikävät pois. En osannut koskaan kuvitellakkaan että tässä iässä vielä voisin rakastua niinkuin joku nuori tyttö. Niin kai se sitten on ettei rakkaus kysy ikää. Se vain iskee ja aivan arvaamatta. Pistää pään sekaisin ja saa tunteet jylläämään. Leijuu välillä pää ihan pilvissä ja sitten ihmettelee mikä oikein tuli. Saa lukemaan Tommy Tabermani rakkausrunoja ja kuuntelemaan hempeitä rakkaulauluja. Pistää kirjoittamaan hölmöjä rakkauskirjeitä ja huokailemaan öisin. Kyllä ihmiselämä on kummallista. Ja niin mielenkiintoista....