lähdin töistä jo kello yhden jälkeen ja menin kaupungille. Metsästin itselleni  jotain huokeaa ja hyvän tuntoista takkia joka sopisi juuri tähän aikaan. Oli vaikeaa. Kaikki,joista pidin oli joko liian kalliita tai tehty langanlaihoille mallitytöille. Kovan etsinnän ja sovittelun jälkeen ostin hyvin keveän mustan tikkitakin. Se on juuri sopivan mittainen ja todella unelman kevyt,sekä siinä on vähän "jotain muuta" eli kiva vyö vyötäröllä. Eikä hintakaan ollut sieltä korkeammasta päästä eli 69e. Nyt ei tarvitse palella aamulla töihin lähtiessä ja bussissakin istuessa tämä on tosi kevyt ja mukavan tuntoinen.

Taas vaateostoksilla huomasin olevani hilkkua vaille lyhyt tankki! Kyllä hatutti. Ajattelin suurella kateudella niitä itseni ikäisiä hoikkia naisia joille sopii vaate kuin vaate. Tosin minun kropallani ja pituudellani ei ole toivoakaan sellaisesta. Kunhan saisin nyt tämän vuoden puolella vielä jokusen kilon pois. Aika toivottomalta se tuntuu. Masennun välillä ihan totaaalisesti ja sitten iskee hirveä mässäysvaihe jota kadun sitten viimeistään parin tunnin päästä.

Nyt on kyllä tsempattava kunnolla tuon syömisen ja namuttelun kanssa. Tiedän että kasviksia pitäisi olla reilusti enemmän ja rasvaa/öljyä käytän yhä liikaa. Leivällekin joka kerta margista ja vielä päälle juuston ja makkaran. Huomisesta lähtien laitan vain jompaa kumpaa en molempia! Voi tätä hoikkuuden ihannointia! Ja minulla kun on juuri sopiva rubensmainen vartalo....

Sorruin ostamaan reissullani myös ihanan kolmiomaisen pörröhuivin. Se on suloisen pehmeä ja mummon vaaleanpunaisten villahousujen värinen. Totesin sitä ostaessani että äkkiähän sellaisen olisi kutonut ja samalla rahalla saanut useammankin huivin, mutta halusin sen heti. Se on nytkin hartioillani lämmittämässä niskaani.

Kävin ullaneuleen sivuilla ja katselin siellä olevia malleja. Otin Fifin mallin ja kokeilen tehdä valkoisesta Palmasta yöhuivin sillä ohjeella äidille joululahjaksi. Mutta vasta sitten aloitan kun saan tämän vauvan nutun valmiiksi. Enää puuttuvat hihat ja pirni pätkä toisesta etuosasta. Tämän vauvan nutun tekemnen on ollut minulle aika työlästä vaikka vauvelia odotankin todella innokkaana.

Aina näitä uusia käsityöideoita vain tulee esille ja mieli tekisi heti aloittaa uutta työtä. Vahingosta viisastuneena teenkin paria työtä kerrallaan. En ennätä kyllästyä niin helposti ja joskus ne kuitenkin tulee tehtyä valmiiksi. Nyt on kesken vielä se nuttu ja oma villapaitani on hihoja ja kaulusta vailla. Sitten pääsen tähän Fifiin ja miesystävän villasukkiin....