mietiskelen pienelle lenkille menemistä,mutta en näytä saavan mitään irti itsestäni. Olen omalla viikon ja jotain mielekästä pitäisi keksiä etten vallan turhaudu. Jotenkin on nykyisin niin vaikeaa aloittaa mitään! Suunnitelmia kyllä on ja ideoitakin, mutta se aloituskynnys on niin heikko. Johtuuko iästä vai mistä.

Sain sentään tänään imuroitua ja pyyhittyä pölyt. Pienessä asunnossa sen tosin tekee suit sait. Päätin myös siivota nämä keittiön kaapin hyllyt ja järjestellä vähän tavaroita paremmille paikoille. Viikonloppu meni vain ollessa. Mies tuli kaupunkiin ja käytiin lauantaina Helsingin edustalla risteilyllä ja se oli viikonlopun kohokohta. Mies kävi myös eilen ostoksilla ja osti tänne television. En sitten osannut olla koko vuotta ilman telkkaria. Ilmat oli niin huonot pari päivää ja alkoi kaivata telkkarin tuijotusta. Luulin että telkusta olisi eilen tullut vanha kunnon Poirot, mutta sitäpä ei sitten tullutkaan,joten katselin sitten uutisia pariin otteeseen. Saapa nähdä kuinkapaljon sitä tulee sitten loppujen lopuksi telkkarin ääresssä istuttua. Tosin täällä näkyy useita eri kanavia kun meillä maalla näkyi vain ne peruskanavat.

Kyllä se vaan on lenkille kohta lähdettävä. Muuten alkaa nuutua. Jalka on vielä aika kipeä ja pitkään seisominen rasittaa sitä suunnattomasti. Kyllä on sitkeä ja kivulias vaiva.

Olen sentään jalkavaivaisena saanut paljon kudottua. Mieli tekisi nytkin ottaa käsityö esiin mutta ennätän sitä kyllä myöhemminkin tekemään. Kävelylenkki on nyt tarpeellisempi sielulle ja ruumiille. Toivottavasti ei ala sataa vettä...