töissä oli kiirettä ja liian vähän porukkaa tekemään kaikkea sitä mitä tarvitsi. Nyt olen ollut tosi väsynyt koko illan. Meinasin jo ennen seitsemää käydä yöunilleni. Piristyin hetkeksi kun kävin suihkussa ja jaksoin kutoa kaulahuivia parikymmentä senttiä. Vielä kaksikymmentä senttiä ja hapsut niin huivi on valmis.

Vauvan nuttuun en ole jaksanut koskeakaan. Siinä on senverran kuviota, etten väsyneenä ryhdy sitä sössimään. Harmittaa sitten purkaa jos tekee virheitä.  Mielummin kudon sitä vähän pirteämpänä. Jospa huomenna... Tosin pitäisi vähän siistiä kukkapenkkejä ja mansikoita kerätä sen verran että saisin pienen kiisselin. Marjat alkaa mädäntyä, kun sataa näin paljon.

Keräsin kipollisen punaherukkaa ihan syömämarjaksi, mutta luulen painuvani unten maille ihan tunnin sisällä. On niin ikävä sitä miesystävääkin, vaikka hän ei montaakaan päivää ole vielä reissussa ollut. En tiedä koska edes seuraavaksi nähdään. Toivottavasti viikon sisällä sentään. Muuten minulla menee hermot. Tämä kaipuu häneen on aivan mahdotonta.

Vesisateet on tehneet hyvää omenan raakileille. Tänä vuonna tulee omenaa aika mukavasti. Kun vain jaksaisi väsätä niistä jotain hyvää. Luultavasti teeen hilloa. Meillä on tosi maukas, happoinen talviomena ja siitä on tullut parhaat hillot. Teen kahdenlaista hilloa. Toinen on ihan perushillo kattilassa ja soseutettuna aivan muhjuksi. Toisesta hillosta teen  hillon pieninä paloina ja sen valmistan mikrossa. Siitä tulee upean väristä ja se sopii oivallisesti murojen päälle.

Karviaisia tulee jonkun verran ja samoin mustaherukkaa. Punaherukat on tosi pieni satoisia tänä vuonna. Liian vanhat pensaat eivät enää jaksa pohjoisen puolella tuottaa enää. Täytyy harkita uusien pensaiden ostoa... Mustaherukkakin on ikivanhaa,lamoavaa lajiketta ja siihen tulee helposti härmää. Senkin voisi uusia parempaan lajikkeeseen. Pitäisi vaan raaaskia hävittää vanhat ja joskus ryhtyä koko kasvimaan täydelliseen muutokseen pensaineen kaikkineen. Se on vain niin tavattoman kova homma. Mielummin istun kutimen äärellä....