sain vauvan neuleen tehtyä kainaloon asti. Yritän vielä tänään päästä pääntielle asti, mutta ei tunnu nyt tämä vauvan neule edistyvän. Vieressä kun on se ihanan pehmeä Samos ja sitä tekee mieli aloittaa. Voinhan pitää kahtakin neuletta esillä. Aina on ollutkin sukat välineuleena. Nyt aloitan sukkia toisessa asunnossa ja päätin etten täällä niitä kudo! Aloitan siis kaulaliinan.

Miesystäväkin soitti. On tervehtynyt viimeviikkoisesta salmonellastaan ja haluaa huomenna tavata. Ja minä tietenkin heti suostuin. Ei minusta taida olla lopettamaan tätä suhdetta vaikka helpompaa se olisi. Olen niin kiinni ja retkussa siihen äijään. Ymmärtäisin, mikäli meillä olisi jotain tulevaisuuttakin tämän suhteen kanssa ja jos olisi edes ihastus johonkin nuoreen jolppiin. Mutta kyseessä on minua viisi vuotta vanhempi harmaan kalju mies. Yhteistä tulevaisuutta ei ole ja minä olen hulluna mieheen.

Tosin en edes halua jättää nykyistä elämääni. Joudun luopumaan silloin liian paljosta ja olen itsekäs ihminen.Sitäpaitsi mieheni on hyväksynyt koko nykyisen homman ,näyttää sopeutuvan siihen tasaisen kiltisti. Niin kauan kun asiat on näin, pitäisi vain olla tyytyväinen eikä ihmetellä tulevaa. Elämä on niin kummallista...