Pitkästä aikaa innostuin siihen hommaan. Oikeastaan olen ajatellut ryhtyväni siihen jo pidempään, mutta tänään oli sopivan huono ilma siihen ryhtyä. Ainakin meillä on ollut pilvistä ja viimeiset viisi tuntia on satanut lähes koko ajan. Hyvä, eipä tarvitse tänään mansikkamaata kastella! Mikäli aurinko olisi paistanut samoin niinkuin teki eilen, olisi tosiaan ollut pakko ryhtyä kastelemaan mansikoita. Marjat alkavat kohta punertua mutta jäävät liian pieniksi jollei saa vettä. Helpottui tämäkin homma.

Eilinen päivä oli aivan upea! Parempaa Juhannussäätä saa hakea. Leppeä tuuli vilvoitti ja linnut lauleli.Tein käsitöitä ja torkuin alasti pihanurmella auringonpaisteessa ja nautin päivästä. Syötyä tuli suht kohtuullisesti, himpun verran tuli ylilyöntiä viinin kanssa. Join puoli pulloa Maguaria eilisen päivän aikana ja nyt meinaan illasta ottaa sen lopun mikä jäi tämän päivän lounaalta jäljelle. En meinaa siitä stressiä ottaa.

Olen aika säällisesti syönyt ja juonut tällä ensimmäisellä Painonvartijat viikolla. Aloittanut varovasti opiskellen ja turhaa huolta kantamatta. Liikunta on kyllä jäänyt väliin lähes kokonaan. se vähän harmittaa.Ensiviikolla alkaa työt ja tulee sitä liikuntaa sitten vähän enemmän työssä ainakin. Rytmi menee niin sekaisin aina lomilla ja se kai on loman tarkoituskin. Päästä eroon rutiineista. Oikeastaan on ihan mukava aloittaa työt ja tavata työkaverit pitkästä aikaa.

Odottelen tässä uunin jäähtymistä ja sitä että saan nostettua tekemäni lasiesineet sieltä pois. Avasin uuninluukun ja sillä vilkaisulla näytti ainakin punainen lasi sulaneen ihan kohtuullisesti. Tosi lasi oli vielä niin kuumaa, ettei värejä vielä erottanut. Kaikki lasi näyttää 800 asteessa mustalta. Väri näkyy sitten kun lasi alkaa jäähtyä. Tein yhden punaisen omenan ja pienen mansikan, sekä lehtiä niihin vihreästä lasista. Kaksi punaista sydäntä on myös tulossa ja vihreä koppakuoriainen sekä kaksi kokeiluluontoista korua,jotka istutin suoraan metallirenkaaseen. Tosin se metalli varmaan muuttuu täysin mustaksi ja palaa ruman näköiseksi. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua,kun niitä renkaita on minulla aika paljon. Mietin myös kuinka mahtaa tämä punainen lasi sulaa yhteen metallilangan kanssa....

Jollei sula kauniisti niin täytyy kehitellä joku muu systeemi kehikoksi tai vain kiinnittää lenkku lasin pohjaan, jotta korun voi laittaa kaulaan. Olo on niin malttamaton. Ikäänkun en olisi koskaan maailmassa lasia ennen sulattanut. Olen tehnyt sitä kuitenkin jo monta vuotta. Aloitin pullojen sulattamisella mistä varmaan kaikki aloittelijat homman aloittavat. Sitten tein lasimaalaustauluja ja vihdoin aloin kokeilla pienten koristeiden tekoa. Pääosin teen roikkuvia,litteitä esineitä niiden helppouden takia. Ja saamani lasin vuoksi. En ole raaskinut kovin paljoa viimevuosina tähän lasiharrastukseen pistää rahaa kun niitä muitakin menoja. Olen pyrkinyt tulemaan toimeen niillä välineillä ja lasipalasilla mitä minulla on. Kunnon lasiveitsi kyllä olisi nyt tarpeen ja katkaisupihdit alkavat olla jo surkeat. Niillä kun katkotaan rautalankaa ja kaikkea muuta mahdollista.

Innostuin tästä lasi hommasta uudelleen kun luin yhden kirjoittajan tiffanytöistä. Sain ihan uutta intoa ja mielenkiintoa harrastukseen. Olin pitkään niin masennuksissa etten jaksanut lasista edes välittää ja nyt olen niin intoa täynnä. Täytyy oikein kiittää inspiraatiosta ja uudesta innosta! Rupean pikkuhiljaa kai toipunaan 50-masennuskaudesta! On tästä kirjoittelustakin ollut paljon apua, mutta siitä myöhemmin.

Nyt menen kurkkimaan uunia ja raottelemaan kantta varovasti. Mitähän sieltä mahtaa tulla esiin?